< edellisiä

17.5. Capanna Grassi

Lepopäivän jälkeen oli aika taas lähteä kiipeämään. Suuntana oli reilun kilometrin korkeudessa oleva Capanna Grassi. Aamu alkoi aurinkoisena ja saimmekin ensimmäiset 600m nousta (1,5h) ennen ensimmäisten sadepisaroiden kohtaamista. Sade ei onneksi ollut kovin rankkaa ja koska nousuakin oli vain reilu 400m jäljellä, niin emme vaivautuneet edes lämpimämpää vaatetta vaihtamaan.

Matka oli varsin miellyttäviä pikkukyliä ja maisemia ei voi kuin kehua. Kuskien jalat toimivat yllättävän hyvin ja huipulle päästiin varsin vaivattomasti, mutta ei kuitenkaan kivuttomasti.

Erittäin positiivinen yllätys odotti huipun tuntumassa. Ystävälliset paikalliset pitivät kahvilaa, jossa pääsimme nauttimaan päivän ekat espressot ja mustikkapiirakan kaltaiset leivonnaiset.

Myös sää oli taas muuttunut kirkkaammaksi, joten mieliala oli taas tapissa paluun laskuja odotellessa.

Tällä kertaa emme joutuneet pilveen, vaan ne pysyttelivät yläpuolellamme.

Saksalaistyylistä pyöräilymuotia?

Petri taas vaihteeksi syö jotakin.

Tästä eteenpäin matka olikin sitten lähes pelkkää alamäkeä, paitsi ensin noustiin vielä n. 100m kivistä hiekkapolkua. Sitten saavuimme taitekohtaan, josta lasku alkoi. Heti alkuun tuli liukas, kivinen vähän juurakkoinen mutta kostea sikajyrkkälasku, joka sai sykkeet korkeammalle, kuin kertaakaan ylämäkeä noustessa.

Jousitus on edelleen ihmeellinen asia. Laskusta selvittiin ehjänä alas ja niin selvittiin kaikista seuraavistakin. Tai oikeastaan laskuja oli vain yksi helvetin iso ja jyrkkä, mutta matkalla piti pysähtyä käsiä ja jalkoja palauttelemaan aina, kun vain vauhdin sai hidastettua jotenkin nollaan.

Onneksi tätä laskua ei ollut koko kilometriä, vaan jossain kohtaa saimme ihan mukulakivilla tms. materiaalilla päällystettyäkin polkua laskea, joka oli oikein mukavaa.