Snigel Speed Lago di Garda Training Camp 2005

Vuodesta 2004 viisastuneena (katso vuoden 2004 jorinoita) Snigel Teamin vuotuinen training camp siirrettiin täksi vuodeksi Garda järven maisemiin. Joko viimevuotinen hehkutus tai paikan valinta aiheuttivat osallistujamäärän kasvamisen lähes 50% viime vuodesta. Myös laji vaihtui paremmin Gardalle sopivaan maastopyöräilyyn. Tämäkin dokumentti koostuu pikkuhiljaa matkan edetessä, joten stay-tuned for more info. Ei myöskään pidä ihmetellä, mikäli jutuissa ei tunnu olevan päätä, mutta häntää. Kuuluu asiaan.

Kyllä lähtee...

Seuraavia päiviä >

13.5. Helsinki-(Bryssel-München)-Milano-Verona-Riva

Matkajärjestelijämme oli optimoinut lähdön porrastetusti kahdelle eri reitille. Mika-Jussi ja Petri reititettiin suoraan sinivalkoisin siivin Helsingistä Milanoon ja Terolle oli lisätty välille stoppi Brysseliin, tai niinhän me luultiin. Suunnitelmien mukaan MJ ja Petri suuntasivat Milanossa laskeuduttuaan suoraan autovuokraamoon hakemaan vuokra-autoa, jolla siirtyä kohti Garda-järveä ja Rivan kylää. Näin auto olisi valmiina, kun Teron kone laskeutuu noin tuntia myöhemmin. Lennonjohtajien lakko Milanossa (Forza lennonjohtajat!) päätti sitten kuitenkin Teron matkan jo Brysseliin, kun jatkolennot oli peruttu. Tero nokkelana kaverina ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan junaili tai lentoili itsensä jollain Guadalupeairlinesin yhteyksillä itsensä Münchenin kautta Veronaan, jonne Petri ja M-J siis myös suuntasivat Lancia Ypsilonin kyyditsemänä.

	Teron saapumista odotellessa ehdimme tutustua Veronan kaupunkiin muutaman tunnin verran. Auringon paistaessa tämä poikkeama alkuperäiseen suunnitelmaan oli varsin miellyttävä. Kolmessa tunnissa tutustuimme Veronan vanhempaan kaupunginosaan. ja sen lounas, jäätelö, kahvi ja olutvalikoimazioneen.

RIVA

Rivalle saavuimme vielä valoisan aikaan ja majapaikassamme Villa Arancissa Luigi toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi meidät 2h+k+rt+kh apartemenzoomme. Nälkäisinä suoriudumme pikaisesti pizzalle, joka tyydytti matkamiesten toiveet erinomaisesti. Lisäksi Luigi Lutterotti tarjosi pizzan päälle Limoncellot, josta se alamäki sitten alkoikin. Lyhyt kierros Rivassa ja pari bisseä ja/tai viiniä aiheutti silmäluomien herkistymisen painovoimalle täysin vastustamattomasti, joten kutsuimme sitä päiväksi.

fillarivaatekaappi

Utility-pöytä

14.5. Ensimmäinen sateinen päivä

.

mikä tää on?	Ja toivottavasti viimeinen sellainen. Tuhdin aamupalan jälkeen suuntasimme innokkaina vuokraamaan fillareita läheisiä kukkuloita sillä silmällä vilkuillen. Fillarit löytyivätkin, tosin vain yksi täytti tiukat kriteerit ja joudumme vielä palaamaan ja vaihtamaan kaksi pyörää paremmin joukkueen mitat ja vaatimukset täyttäviksi
Ekan lenkin piti olla pitkä mutta rauhallinen paikalliseen ilmastoon totuttelulenkki. Ilmasto kävi kuitenkin muistuttamaan keskimääräistä Helsingin ilmastoa huhtikuussa, joka on jo varsin tuttu koko tiimille, joten päädyimme ajamaan jotain läheistä ylämäkeä sen verran että tuntui sopivan pahalta. Kun 500m vertiakaalia tuli täyteen päätimme kääntyä ja laskea alas. Vajaan tunnin nousu tuli kuitattua kymmenen minuutin laskulla. Molempiin suuntiin tuntui sopivan ikävältä. Ylös ajaessa pysyi lämpimänä ja alas tullessa ei sattunut jalkoihin, joten tasapeli tuli.
Ypsilon täynnä ostoxia	Riva by night
Iltaa tuli sitten jatkettu varsin rattoisasti sadetta pidellen ja kaupungin “yöelämään” tutustuen J

Tuli ajettua tommonen naistenmatka alkuun. Nousua onneksi kuitenkin yli 500m

15.5. Jota odotamme, kuin huomista päivää...